Tädin luona 2/6 - suuri muutos

Maanantaina 11.7.2016 siivosimme tädin yläkertaa äidin kanssa aamu yhdeksästä ilta yhdeksään. Kannoimme ulos kaikki myyntiin ja annettaviksi vietävät tavarat, roskat ja kaatopaikkajätteen. Tädin olohuoneeseen kannoimme kansiot, tärkeät paperit, vaatteet ja muun lajiteltavan. Tällaisissa projekteissa, kun siivotaan toisen ihmisen kotia, on sen toisen ihmisen pakko osallistua omien tavaroiden lajitteluun. Täti pääsi töistä neljän aikaan ja sai siististä yläkerrasta kipinän heittää lähes kaiken pois. Katumaasturin verran paperijätettä, kansioita ja muuta arkistointikamaa täti heitti surutta pois. Serkkutytön tavarat päätyivät ulkovarastoon, josta ne sitten jatkavat matkaansa kierrätykseen tai käyttöön. Vaatteista karsittiin pois ne, joita ei aiota enää käyttää ja loput lajiteltiin kausittain varastoitavaksi tai käyttöön. Yläkerrasta alakertaan kannettu lajiteltava sotku haihtui parissa päivässä. Pitkien työpäivien jälkeen voi olla vaikeaa viettää koko ilta lajitellen tavaraa, mutta täti suoriutui hommasta nopeasti.

Siivousmaanantai oli helteinen. Montakohan kymmentä kertaa kapea portaikko tuli käveltyä ylös ja alas? Yläkerran molempien päätyjen ikkunat vastasivat läpivedosta ja siivouksen jälkeen Rainbow Systems-puhdistusjärjestelmä raikasti lehmänhönkä-ilman ja ummehtuneen hajun raikkaaseen tuoksuun ja viileyteen.

Maanantai-iltana yläkerran makuuhuoneessa mahtui kävelemään.
Rainbow Systems-puhdistusjärjestelmä työssään etualalla.

Taravoiden seasta löytynyt Laatokan kartta sopi mielikuvaani yläkerran muutoksesta. Päätin asettaa taulun näkyvälle paikalle ja ottaa siitä värit sisustukseen.

Kun yläkerta oli siisti, oli aika kertoa tädille suunnitelmasta tarkemmin. Toisen ihmisen voi olla vaikea hahmottaa kokonaisuutta, eikä nyt ollut aikaa tehdä SketchUp-mallia. Täti kyllä hieman kauhistui, kun kerroin tuovani tilaan valkoisen sijasta mustaa. Suunnitelmani poikkesi myös täysin hänen toivomastaan värikkäästä huoneesta. Asiakkaan pitäisi aina olla oikeassa ja pitäisi tehdä niinkuin asiakas toivoo, mutta tällä kertaa luotin vahvemmin omaan näkemykseeni, jolla pyrin korostamaan kiinteitä elementtejä ja rauhoittamaan yleisilmettä. Oli myös otettava huomioon kermanväriset seinät, ruskea lattia ja beiget listat. Pistorasiat ja kytkimet olivat mustia, eikä valaisimia oikein voinut käydä vaihtamaan. Maalata ei saanut. Mottoni on aina sisustushommissa "jos et voi häivyttää, korosta", joten tässä tilassa oli korostettava olemassaolevaa imartelevalla tavalla ja muutoksen tuli sopia historiallisen talon henkeen kuitenkin niin, että siellä asuu nykyaikaisia ihmisiä. Yläkerran muoto toi mieleeni navetan vintin ja vähän sellaista navettamajatalon henkeä halusin lähteä hakemaan. Värit olivat selvillä, uskoin tietäväni mitä tätini haluaa, vaikken toteuttanutkaan hänen värikkäitä haaveitaan ja tila oli valmis muutokseen. Sain tädin vakuutettua suunnitelmiini, joten yön levon jälkeen päästiin mieluisampiin hommiin.

Tiistaina aloitimme shoppailemalla kaupungin kaupat läpi. Ensin kerättiin äidin kotoa kaikki sopivalta näyttävä tekstiili, valaisimet ja pientavara, jota sitten paikanpäällä sovitettaisiin paikoilleen. Äidin tavarat olivat hänelle turhia, joten kierrätys siskolta toiselle oli ilmaista. Auto oli jo pullollaan, kun suuntasimme Jyskiin. Jyskistä löysimme lähes kaiken. Uudet peitot, patjat, pyyhkeet, koriste-esineet, peilin, pimennysverhon, jalkalampun, sisustustyynyn ja harkintaan jätettäviä ostoksia. Matto Sektorista löysimme äidiltä löytyneen rottinkikorin päälle sopivan liinan. Täti oli ostanut musta-valko-harmaat matot aiemmin, mutta antanut ne sitten mummolle käyttöön. Mummokaan ei ollut niitä vielä lattialle laittanut, joten kävin nappaamassa ne takaisin. Kaikenlaista mustaa ja graafista tuli kerättyä. Kaikelle oli kuitenkin valmis paikka mielessä. Mitään harkitsematonta ei ostettu. Suuntasimme punkaharjulle pelaamaan palapeliä hankituilla tavaroilla, eikä aikaakaan kun makuuhuone näytti tältä:

Yläkerran makuuhuone

Päädyimme pitämään taloon kuuluvat sängyt, koska niiden vaihtaminen ikkunan kautta olisi ollut suuri haaste. Eriparisängyt tuovat tilaan rentoutta ja pärjäävät hyvin kumpikin omilla puolillaan. Huoneen pitkulainen muoto olisi ollut haastavampi parisänkyratkaisulle. Oli myös tärkeää nähdä järvi- ja harjumaisemaa ikkunasta.

Tädin mattovalinta osoittaa, ettei hän ihan allerginen mustalle värille ole ;)

Muhkeaksi pedattu peti houkuttelee unille. Kaksipuoleiset pussilakanat ja vain 15€ maksanut muhkea peitto löytyivät Jyskistä. Karvainen viltti löytyi äidiltä päiväpeitoksi. Harmaat mokkatyynyt löytyivät tädin kaaoksesta.

Takalle halusin antaa suuren roolin, vaikkei sitä juuri koskaan lämmitetä. Musta keinutuoli oli tädillä olohuoneessa käytössä. Kello, tyyny ja valaisin löytyivät Jyskistä. Musta metallinen puukori on äidiltä.

Käyttämätön takka voi luoda tunnelmaa muutamalla kynttilällä.

Pappani, eli äitini ja tätini isän tekemä lipasto löytyi ylipursuavasta vinttikomerosta kaiken alta. Ensin pohdimme lipaston kunnostamista, mutta lopulta se sopi tilaan sellaisenaan. Vieraiden pyyhkeet ovat Jyskistä, eripari pyyhkeet helpottavat oman tunnistamista. Huonekasvit löydettiin olohuoneesta, missä niitä oli runsaasti. Lasinen sorsa tuo vierashuoneeseen vähän huumoria.

 Täti oli varmaan töissä jo kauhistellut, että mikä häntä kotona odottaa. Kotiin tullessaan säntäilin vielä paikasta toiseen etsien kaikenlaista. Kielsin häntä tulemasta yläkertaan. Sillä aikaa kun sain yläkerran makuuhuoneen valmiiksi oli täti alakerrassa miettinyt, miten hän voisi näytellä iloisesti yllättynyttä ja hymyillä minun mustille suunnitelmilleni kohteliaasti. Minä sisustin tädin näytelmät suohon ja makuuhuoneen oven dramaattisesti avauduttua uuden huoneen sisustus, siisteys ja raikkaus saivat tädin leuan putoamaan. Erityinen ilon aihe oli papan tekemän lipaston säilyttäminen ja että se sopi huoneeseen täydellisesti. Monia muistoja heitettiin pois, mutta jäljelle jääneet ovat saaneet suuren roolin. Kaikkea ei voi säilyttää. Oikealla paikallaan muistot ovat entistä arvokkaampia. Minulla on myös tapana tehdä kaikkeni, että huoneen paljastus olisi vaikuttava. Kaikki valot laitettiin päälle, kynttilät sytytettiin ja bluetooth kaiutin soitti spotifystä luontoääniä.

Minulle suurin kiitos oli se, kun tätini seuraavana päivänä kertoi istuneensa illalla huoneessa itsekseen kynttilänvalossa ja fiilistellen huoneen tunnelmaa. Se kertoo todellisesta mieltymyksestä aikaansaannokseemme.