Tädin luona 1/6 - alkutilanne

Kuten jo lupailinkin Facebookin puolella, kirjoitan tätini kodin projektista nyt kun se on täysin valmis.

Pari viikkoa sitten vierailimme taas pitkästä aikaa tätini, äitini siskon luona Punkaharjulla. Hän asuu 1900-luvun alussa rakennetussa "portinvartijan talossa". Voin olla pahastikin väärässä, mutta tietääkseni talon historia on se, että Kruunupuistoon hoitoon viedyt sairaat potilaat eivät saaneet poistua alueelta ja portinvartija piti siitä huolen..? Nykyinen portinvartija, tätini, on hyvin lempeä luonne ja järjestää meille sukulaisille opastettuja kävelyjä lähimaastoon.

Vierailumme tädin luona oli erilainen kuin aiemmin. Ensimmäisellä vierailullani pidin taloa ihastuttavana ja sisustusta lämpimän kodikkaana. Tätini pitsihömppäbuumi oli silloin vielä kurissa. Toinen vierailuni oli talvella. Kaksi vuotta ehti vierähtää välissä. Keskityin vain edessäni höyryävään glögiin ja pönttöuunien lämpöön. Nyt astuessani sisään, törky otti ovella vastaan.

Tätini on muuttanut isosta omakotitalosta yksin asumaan Punkaharjulle tähän suurehkoon mökkiin. Kahden aikuisen lapsen tavarat pyörivät osittain mukana, luopuminen on vaikeaa, muistoja on paljon ja lahjoja saatu sieltä täältä. Paljon omaisuudesta on haluttu ja päätynyt esille. Paljon oli viety varastoihin ja ullakolle.

Kahvipöydässä keskustelu lähti siihen suuntaan, että "Sanna voisitko sie tehdä tälle jotain?" Mielelläni. Lähdettiin kartoittamaan tilannetta ja kierrettiin varastot, ullakko ja kaikki muu lääni. Tädin toiveena oli saada yläkertaan vievä portaikko siistiksi ja yläkerta vierashuoneeksi kesävieraille. Talvella yläkerta on pakkasen puolella ja kylmänä varastona. Sitä se oli ollut nyt kolme vuotta, tädin muutosta lähtien.

Tästä lähdimme liikkeelle:

Portaikko alakerrasta yläkertaan

Portaikon ylätasanne

Yläkerran "aulahuone"

Ovesta lähdetään kiertämään oikealle...

sivuvintit pullollaan

kansioiden, vaatteiden ja saunanpenkkien säilytyspaikka

Serkkutytön tavaroita

Ja sitten itse yläkerran makuuhuoneeseen...

sisäänkäynti aulahuoneesta makuuhuoneen puolelle

kierretään taas ovesta oikealle

Täti oli ajatellut sisustavansa yläkerran sängyllä olevan lintutaulun mukaan värikkääksi.

siellä se takkakin pilkottaa

Minulla on tapana seistä tai istua paikallaan ja tuijotella ympärilleni ennen kuin sanon mitään. Äitini mukaan olen samanlainen kuin isäni. Isäni on autopeltiseppä ja istuu usein pajansa alasimen päällä tuijottamassa nosturilla lötköttävää autoa. Äitini hätäilee, että "etkö tee mitään?" Johon isäni vastaa, että "on halvempaa miettiä kaksikymmentä minuuttia, että mitä tekee, kun pamauttaa väärään kohtaan ja tehdä satojen eurojen vahinkoa ja korjata virheitään tunteja." Tädin luona oli nähtävä romun sekaan, hahmotettava tila tyhjänä, tarkkailtava pintoja ja värejä, sekä kiinnitettävä huomio yksityiskohtiin.

- Yläkerta on todella matala. Kattoa voi työntää kädellä ja pää osuu kohdalle osuviin lamppuihin.

- Suojellussa talossa ei pintoja saa muuttaa, joten esimerkiksi maalaaminen ei tullut kysymykseen.

- Talossa oli uusittu sähköt kokonaan. Kattovalaisimet kuuluivat vuokrataloon ja pistokkeet ja katkaisijat oli korvattu mustilla.

Tuijotellessani piirtelin mielessäni yläkerran pohjakuvaa, kalusteiden sijaintia, värimaailmaa, haluttuja elementtejä, majatalomaista tunnelmaa, siisteyttä ja käytännöllisyyttä. Päätin myös, että kaikki roina vaihdetaan kahdenkymmenen esineen huoneeseen. Sanoin lopulta tädille, että tässä menee neljä viikkoa. Suunniteltiin kaikenlaisia portaikon maalaamisia, enkä aivan tiennyt mikä on saamani avun määrä. Äitini kertoi osallistuvansa projektiin viikon ajan, ennen isän lomaa. Homma lyötiin lukkoon ja sovimme aloittavamme viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna kahdeksalta.

Koska tiesin millainen tehopari me äidin kanssa tällaisissa projekteissa olemme, pystyin heti vähentämään aikaa kahteen viikkoon.