Tädin luona 4/6 - Ulkohuussi

Yläkertaprojektin lisäksi täti toivoi muutoksen ulkohuussiin. Parin neliön huussi oli sopiva sivuprojekti ison yläkerran muutoksen rinnalla. Muutos oli myös helppo toteuttaa ja tulos olisi jokatapauksessa lähtötilannetta parempi. Kävimme katsomassa huussin alutilanteen:

Huussi sijaitsee talon takana piharakennuksen vasemmassa päädyssä.

Oven takana odotti tuttu näky.

Huussi on toiminut kolme vuotta varastona kaikenlaiselle pikkutavaralle.

Huussi ja seinän takainen varasto jakavat yhteisen sähkövalon.

Mielestäni myös kansi tulisi vaihtaa puhtaaseen.

Täti oli maalannut seinät valkeiksi, mutta muuten huussi oli melkoinen sotku.

Ensimmäisenä huussi oli tyhjennettävä. Reipas äitini hoiti homman samalla kun lakkasin portaikon kaidetta. Minä kävin lopuksi tonkimassa tavarat läpi, enkä löytänyt juuri mitään säästettävää. Yksi pullo päätyi huussiin takaisin.

Tyhjennys paljasti huussin todellisen koon ja mallin.

Vanha maali oli pahasti kulunut eikä lattiiaa oltu säälitty seinien maalauksen yhteydessä.

Kun kävimme katsomassa huussia ensi kertaa, kertoi täti haluavansa ikkunan reunuksien värisen petroolinsinisen huussin. Mielestäni värivaihtoehto oli hyvä, joskin melko synkkä. Totesin, että mielestäni (anteeksi kielenkäyttöni) paskahuussin ei tarvitse olla ainakaan paskan värinen. Viittasin sillä nykyiseen ruskeaan lattiaan. Olimme samaa mieltä. Illalla mietiskelin huussin värimaailmaa ja halusin sen sopivan ympäröivään harjumaisemaan. Maisema kuitenkin näkyy huussin ikkunasta, niin on hyvä tuoda sitä myös sisälle. Minulla oli aika varma keino voittaa täti puolelleni värivalinnan suhteen... Täti rakastaa Norjaa ja vuonomaisemia. Lähetin hänelle illalla muutamia kuvia Tikkurilan denimin sinisestä tyylistä ja Tikkurilan vuonon vihreästä tyylistä. Toivoin tädin päätyvän vuonon väriin. Hän ei tiennyt sävyn nimen todella olevan "vuono", mutta valitsi sen heti. Luuli että huijaan... Vuono on sellainen puolukan lehden väri ja siihen yhdistettynä kupari muistuttaa männyn värejä. Sille linjalle halusin ehdottomasti lähteä. Vuono on vuoden väri ja näkynyt sisustuksissa paljon. Sen väristä ulkohuussia en vielä netistä löytänyt. Vuonon ja kuparin yhdistelmä on vuoden trendikkäin juttu, mutta maisemaan yhdistettynä tässä kohteessa pitkäaikainen menestys.

Siisti ja yhtenäinen maalipinta toi huussiin ryhtiä.

Ihana ja reipas äiti maalasi huussin lattian ja ikkunan reunat sillä aikaa kun valmensin purjehdusta.

Puhtaan valkoisen ja vuonon vihreän kontrasti on upea.

Maalattu huussi oli tyhjä kanvaasi. Koriste-esineet olivat jo mielessä. Vaikein homma oli löytää mieluisat.

Pullo säilytettiin roskakuormasta, kuparikello löytyi Amanda B:n outletista, käsidesi korvaa käsien pesuun tarvittavan veden saannin, puun värinen kansi oli yllättävän vaikeaa löytää, mutta mielestäni vaihto oli hyvä veto ja sopiva löytyi K-Raudasta. Pitkään pohdin kannellista säilytystä WC-paperille ja seinään kiinnitettävää telinettä yhdelle rullalle kerrallaan, mutta koska sopivaa ei löytynyt, korvattiin molemmat Jyskin kuparikorilla, josta paperia on hyvin saatavilla.

Kaupassa naureskelin, että harva ryhtyy uutta ostosta tuunaamaan. Ostin kannellisen peltisankon Askon alennusmyynnistä 29.95€ ja spraymaalasin kannen kuparin väriseksi. Nyt sanko on uniikki ja sopii huussiin täydellisesti. Sanko sisältää kuoriketta ja kuparin värisen muovikauhan.

Täti koki, ettei lehtiteline ole tarpeellinen. Mielestäni oli järkevää jättää iso teline lattialta pois, ettei siihen pääse kerääntymään isoa kasaa lehtiä. Sen sijaan Jyskin kuparihengarit olivat hauska ja kevyt tapa asettaa vähän luettavaa saataville. Lehdet myös tasapainottavat muuten tyhjäksi jäävää seinää.

Tässä vaiheessa huussi paljastettiin tädille. Itse en ollut paikalla todistamassa ensireaktioita, mutta illalla WhatsAppiin kilahti viesti tyytyväisyydestä. Jäimme odottamaan loppuja yksityiskohtia löydettäviksi Kuopiosta ja Joensuusta. Huussi olisi ollut jo tällaisenaan "valmis" ja varmasti asiakkaalle riittävä, mutta itseäni jäisi häiritsemään, jos ajatusta ei vietäisi loppuun saakka. Huussi oli nyt käyttökelpoinen, joten kiirettä viimeisillä silauksilla ei enää ollut. Huussiprojektin lisäksi yläkerran sisustus jatkui edelleen, joten siihenkin oli keskityttävä.

Yli viikko huussin valmistumisen jälkeen kävin saattamassa projektit loppuun. Huussin osalta se tarkoitti maalipinnan paikkailua tarvittavilta osin, sekä sisustuksen viimeistelyä.

Maalasimme huussin sisäpuolen kahvan vuonon vihreällä. Nyt se sai toisen kerroksen maalia.

Viimeistelty huussi. Täti eli huussissa jo omaa elämäänsä ja oli poiminut tavaroidensa joukosta ikkunan päälle puisen laatan, jota koristaa kuparinen pissapoika. Asiakkaat täydentävät suunnittelijan tekemän työn omilla esineillään ja luovat siten kotoisan tunnelman.

Löysin Savonlinnan Kierrätyskeskuksesta vaalean vihreää tapettia, jonka väri on tasainen, mutta paperi kohokuvioitu. Kuvio on simppeli. Ikean paspiskehyksessä tapetti toimii tauluna huussissa. Laatutaidetta ei ulkovessaan viitsi laittaa, mutta valkeaa seinäpintaa oli hyvä tasapainottaa jollakin elementillä. Taulu on kaunis ja lähes ilmainen.

Vanha valkomusta emalikattila, joka on joskus minunkin ensikodissani ollut parveketta koristamassa sai nyt kuparispraylla uudet vaatteet. Emalikattilassa säilytetään kompostointia kiihdyttävää jauhetta.

Savonlinnan Kierrätyskeskuksesta löysin useita keraamisia laattoja monenlaiseen tarkoitukseen. Kaksi vihreää marmorikuvioitua laattaa muodostavat sopivan alustan kauniille pikkuesineille. Laatat maksoivat yhteensä euron. Ruskea pullo oli roskaläjän selviytyjä, kello Amanda B:n, kuparinen pikkulautanen Savonlinnan Kerdistä eurolla, Durancen cotton flower -huonetuoksu ja käsidesipullo Joensuun H & B Homesta. Pullo oli omalla tavallaan tarkoitukseensa nähden arvokas, mutta paremmin huussiin sopivaa saa kyllä hakea. Pullo myydään vihreällä säiliöllä ja kromisella pumpulla, mutta lisäosana voi valita useasta värivaihtoehdosta sopivan pumpun. Mattakuparinen pumppu ja vuononvihreä pullo muodostavat yhdessä lempiesineeni huussissa.

Olen tyytyväinen valmiiseen huussiin. Mielestäni sieltä ei puutu muuta kuin roskakori, mutta sitä emme tässä vaiheessa kokeeneet tarpeelliseksi. Mikäli sellainen joskus hankitaan, on se väritykseltään valkoinen. Kaikkien kuvien ulkopuolelle on jäänyt pieni ja näppärä valkoinen Sini-rikkasetti, jota metsästin pikkuesineistä eniten. Monenlaista neonpinkkiä vaihtoehtoa kyllä olisi ollut tarjolla, mutta yksinkertainen, huomaamaton ja välttämätön valkoinen rikkasetti löytyi Savonlinnan Carlsonilta. Rikkasetti sai oman ruuvin oven vasemmalle puolelle ja on siitä helposti käytettävissä, kun harjun hiekka kantautuu huussiin.

Huussin muutos oli valtava, mutta tarpeellinen. Tädillä on myös toimiva sisävessa ja se varmasti jatkaa suosiotaan sadepäivinä, aikaisina aamuina, öisin ja vieraiden keskuudessa, mutta kiireettöminä hetkinä voi viettää hetken aikaa rauhassa piharakennuksen huussissa ihaillen kauniita esineitä, lukien paikallislehtiä, nauttien puuvillankukan rauhallisesta tuoksusta ja omasta rauhasta.

Tädin luona 3/6 - portaikko

Muistatte varmaan tämän näkymän?

Portaikkoon oli kerätty kaikenlaista, leluja, pulloja ja tauluja. Kattolevyssä oli kosteutta, kaide likainen ja yleisilme siivoton. Näistä esineistä talteen jätettiin vain nalle ja Laatokan kartta.

Aulahuoneeseen johtava ovi ei mahtunut avautumaan ja taakse jäänyt vinttikomero jäi käyttämättömäksi.

Portaikon siistiminen oli helppo homma. Säilytettävää tavaraa ei ollut paljoa, joten kaikki oli vain lajiteltava kierrätykseen. Portaikon osalta maalausprojekti olisi ollut mahdollinen, mutta mielestäni tarpeeton. Valkoinen lautaseinä olisi ollut korkeassa tilassa vaikea toteuttaa itse. Täti oli suunnitellut nitovansa pitsiä kattopaneeliin, ettei vuotokohdat näkyisi. En suostunut siihen ollenkaan, sillä pitsi keräisi pölyä ja ötököitä ja näinollen olisi mahdotonta pitää puhtaana. Taas hetken tuijottelun jälkeen kerroin tädille suunnitelman: kaikki tavara portaikosta pois ja kaide lakataan tumman ruskeaksi. Kun yleisilme on hillitty, ei pienet vuotokohdat näytä katossa ollenkaan niin pahalle kuin nyt.

Kaiteen pinnassa oli lakkaa tai muuta käsittelyainetta, joten sävytetty lakka oli helpoin vaihtoehto käsitellä kaide. Ilman hiontaa on lakkaa mahdollista levittää lakan päälle ja saada siisti lopputulos. Sävytetty lakka oli ylijäämää äidin projekteista.

Mielestäni tyhjennetyn portaikon epäsiistein elementti oli puun värinen vaalea kaide. Pinta oli jo tummunut ja vaaleus pomppasi tummasta seinästä häiritsevästi esiin. Kaide näytti liian uudeltaa vanhaa hirttä vasten.

Halusin häivyttää kaiteen ympäröiviin sävyihin.

Lakkausprojekti ei kestänyt tuntiakaan ja portaikon ilme muuttui halutusti.

Yksi käsittelykerros tuman ruskeaksi sävytetyllä lakalla riitti saavuttamaan hirsiseinän sävyn.

Kaide näyttää uudelta ympäröivässä tilassa, mutta ei enää kiinnitä negatiivista huomiota. Katon läiskät ovat nyt väistämätön epäkohta, mutta siistissä yleisilmeessä ei huomio kiinnity niihin juuri lainkaan.

Portaikon muutokseen olin itse tyytyväinen. Täti totesi ratkaisun myös hyväksi. Portaikossa ei vietetä aikaa. Sen läpi kuljetaan nopeasti ja kulku on oltava ahtaassa ja kapeassa tilassa vaivatonta. Portaikkoa oli turha koristaa pitsillä tai muulla tavaralla, koska ei niitä kukaan ehdi katsoa kuitenkaan. Tässä tapauksessa toteutui tuttu lausahdus, vähemmän on enemmän.

Tädin luona 2/6 - suuri muutos

Maanantaina 11.7.2016 siivosimme tädin yläkertaa äidin kanssa aamu yhdeksästä ilta yhdeksään. Kannoimme ulos kaikki myyntiin ja annettaviksi vietävät tavarat, roskat ja kaatopaikkajätteen. Tädin olohuoneeseen kannoimme kansiot, tärkeät paperit, vaatteet ja muun lajiteltavan. Tällaisissa projekteissa, kun siivotaan toisen ihmisen kotia, on sen toisen ihmisen pakko osallistua omien tavaroiden lajitteluun. Täti pääsi töistä neljän aikaan ja sai siististä yläkerrasta kipinän heittää lähes kaiken pois. Katumaasturin verran paperijätettä, kansioita ja muuta arkistointikamaa täti heitti surutta pois. Serkkutytön tavarat päätyivät ulkovarastoon, josta ne sitten jatkavat matkaansa kierrätykseen tai käyttöön. Vaatteista karsittiin pois ne, joita ei aiota enää käyttää ja loput lajiteltiin kausittain varastoitavaksi tai käyttöön. Yläkerrasta alakertaan kannettu lajiteltava sotku haihtui parissa päivässä. Pitkien työpäivien jälkeen voi olla vaikeaa viettää koko ilta lajitellen tavaraa, mutta täti suoriutui hommasta nopeasti.

Siivousmaanantai oli helteinen. Montakohan kymmentä kertaa kapea portaikko tuli käveltyä ylös ja alas? Yläkerran molempien päätyjen ikkunat vastasivat läpivedosta ja siivouksen jälkeen Rainbow Systems-puhdistusjärjestelmä raikasti lehmänhönkä-ilman ja ummehtuneen hajun raikkaaseen tuoksuun ja viileyteen.

Maanantai-iltana yläkerran makuuhuoneessa mahtui kävelemään.
Rainbow Systems-puhdistusjärjestelmä työssään etualalla.

Taravoiden seasta löytynyt Laatokan kartta sopi mielikuvaani yläkerran muutoksesta. Päätin asettaa taulun näkyvälle paikalle ja ottaa siitä värit sisustukseen.

Kun yläkerta oli siisti, oli aika kertoa tädille suunnitelmasta tarkemmin. Toisen ihmisen voi olla vaikea hahmottaa kokonaisuutta, eikä nyt ollut aikaa tehdä SketchUp-mallia. Täti kyllä hieman kauhistui, kun kerroin tuovani tilaan valkoisen sijasta mustaa. Suunnitelmani poikkesi myös täysin hänen toivomastaan värikkäästä huoneesta. Asiakkaan pitäisi aina olla oikeassa ja pitäisi tehdä niinkuin asiakas toivoo, mutta tällä kertaa luotin vahvemmin omaan näkemykseeni, jolla pyrin korostamaan kiinteitä elementtejä ja rauhoittamaan yleisilmettä. Oli myös otettava huomioon kermanväriset seinät, ruskea lattia ja beiget listat. Pistorasiat ja kytkimet olivat mustia, eikä valaisimia oikein voinut käydä vaihtamaan. Maalata ei saanut. Mottoni on aina sisustushommissa "jos et voi häivyttää, korosta", joten tässä tilassa oli korostettava olemassaolevaa imartelevalla tavalla ja muutoksen tuli sopia historiallisen talon henkeen kuitenkin niin, että siellä asuu nykyaikaisia ihmisiä. Yläkerran muoto toi mieleeni navetan vintin ja vähän sellaista navettamajatalon henkeä halusin lähteä hakemaan. Värit olivat selvillä, uskoin tietäväni mitä tätini haluaa, vaikken toteuttanutkaan hänen värikkäitä haaveitaan ja tila oli valmis muutokseen. Sain tädin vakuutettua suunnitelmiini, joten yön levon jälkeen päästiin mieluisampiin hommiin.

Tiistaina aloitimme shoppailemalla kaupungin kaupat läpi. Ensin kerättiin äidin kotoa kaikki sopivalta näyttävä tekstiili, valaisimet ja pientavara, jota sitten paikanpäällä sovitettaisiin paikoilleen. Äidin tavarat olivat hänelle turhia, joten kierrätys siskolta toiselle oli ilmaista. Auto oli jo pullollaan, kun suuntasimme Jyskiin. Jyskistä löysimme lähes kaiken. Uudet peitot, patjat, pyyhkeet, koriste-esineet, peilin, pimennysverhon, jalkalampun, sisustustyynyn ja harkintaan jätettäviä ostoksia. Matto Sektorista löysimme äidiltä löytyneen rottinkikorin päälle sopivan liinan. Täti oli ostanut musta-valko-harmaat matot aiemmin, mutta antanut ne sitten mummolle käyttöön. Mummokaan ei ollut niitä vielä lattialle laittanut, joten kävin nappaamassa ne takaisin. Kaikenlaista mustaa ja graafista tuli kerättyä. Kaikelle oli kuitenkin valmis paikka mielessä. Mitään harkitsematonta ei ostettu. Suuntasimme punkaharjulle pelaamaan palapeliä hankituilla tavaroilla, eikä aikaakaan kun makuuhuone näytti tältä:

Yläkerran makuuhuone

Päädyimme pitämään taloon kuuluvat sängyt, koska niiden vaihtaminen ikkunan kautta olisi ollut suuri haaste. Eriparisängyt tuovat tilaan rentoutta ja pärjäävät hyvin kumpikin omilla puolillaan. Huoneen pitkulainen muoto olisi ollut haastavampi parisänkyratkaisulle. Oli myös tärkeää nähdä järvi- ja harjumaisemaa ikkunasta.

Tädin mattovalinta osoittaa, ettei hän ihan allerginen mustalle värille ole ;)

Muhkeaksi pedattu peti houkuttelee unille. Kaksipuoleiset pussilakanat ja vain 15€ maksanut muhkea peitto löytyivät Jyskistä. Karvainen viltti löytyi äidiltä päiväpeitoksi. Harmaat mokkatyynyt löytyivät tädin kaaoksesta.

Takalle halusin antaa suuren roolin, vaikkei sitä juuri koskaan lämmitetä. Musta keinutuoli oli tädillä olohuoneessa käytössä. Kello, tyyny ja valaisin löytyivät Jyskistä. Musta metallinen puukori on äidiltä.

Käyttämätön takka voi luoda tunnelmaa muutamalla kynttilällä.

Pappani, eli äitini ja tätini isän tekemä lipasto löytyi ylipursuavasta vinttikomerosta kaiken alta. Ensin pohdimme lipaston kunnostamista, mutta lopulta se sopi tilaan sellaisenaan. Vieraiden pyyhkeet ovat Jyskistä, eripari pyyhkeet helpottavat oman tunnistamista. Huonekasvit löydettiin olohuoneesta, missä niitä oli runsaasti. Lasinen sorsa tuo vierashuoneeseen vähän huumoria.

 Täti oli varmaan töissä jo kauhistellut, että mikä häntä kotona odottaa. Kotiin tullessaan säntäilin vielä paikasta toiseen etsien kaikenlaista. Kielsin häntä tulemasta yläkertaan. Sillä aikaa kun sain yläkerran makuuhuoneen valmiiksi oli täti alakerrassa miettinyt, miten hän voisi näytellä iloisesti yllättynyttä ja hymyillä minun mustille suunnitelmilleni kohteliaasti. Minä sisustin tädin näytelmät suohon ja makuuhuoneen oven dramaattisesti avauduttua uuden huoneen sisustus, siisteys ja raikkaus saivat tädin leuan putoamaan. Erityinen ilon aihe oli papan tekemän lipaston säilyttäminen ja että se sopi huoneeseen täydellisesti. Monia muistoja heitettiin pois, mutta jäljelle jääneet ovat saaneet suuren roolin. Kaikkea ei voi säilyttää. Oikealla paikallaan muistot ovat entistä arvokkaampia. Minulla on myös tapana tehdä kaikkeni, että huoneen paljastus olisi vaikuttava. Kaikki valot laitettiin päälle, kynttilät sytytettiin ja bluetooth kaiutin soitti spotifystä luontoääniä.

Minulle suurin kiitos oli se, kun tätini seuraavana päivänä kertoi istuneensa illalla huoneessa itsekseen kynttilänvalossa ja fiilistellen huoneen tunnelmaa. Se kertoo todellisesta mieltymyksestä aikaansaannokseemme.

Tädin luona 1/6 - alkutilanne

Kuten jo lupailinkin Facebookin puolella, kirjoitan tätini kodin projektista nyt kun se on täysin valmis.

Pari viikkoa sitten vierailimme taas pitkästä aikaa tätini, äitini siskon luona Punkaharjulla. Hän asuu 1900-luvun alussa rakennetussa "portinvartijan talossa". Voin olla pahastikin väärässä, mutta tietääkseni talon historia on se, että Kruunupuistoon hoitoon viedyt sairaat potilaat eivät saaneet poistua alueelta ja portinvartija piti siitä huolen..? Nykyinen portinvartija, tätini, on hyvin lempeä luonne ja järjestää meille sukulaisille opastettuja kävelyjä lähimaastoon.

Vierailumme tädin luona oli erilainen kuin aiemmin. Ensimmäisellä vierailullani pidin taloa ihastuttavana ja sisustusta lämpimän kodikkaana. Tätini pitsihömppäbuumi oli silloin vielä kurissa. Toinen vierailuni oli talvella. Kaksi vuotta ehti vierähtää välissä. Keskityin vain edessäni höyryävään glögiin ja pönttöuunien lämpöön. Nyt astuessani sisään, törky otti ovella vastaan.

Tätini on muuttanut isosta omakotitalosta yksin asumaan Punkaharjulle tähän suurehkoon mökkiin. Kahden aikuisen lapsen tavarat pyörivät osittain mukana, luopuminen on vaikeaa, muistoja on paljon ja lahjoja saatu sieltä täältä. Paljon omaisuudesta on haluttu ja päätynyt esille. Paljon oli viety varastoihin ja ullakolle.

Kahvipöydässä keskustelu lähti siihen suuntaan, että "Sanna voisitko sie tehdä tälle jotain?" Mielelläni. Lähdettiin kartoittamaan tilannetta ja kierrettiin varastot, ullakko ja kaikki muu lääni. Tädin toiveena oli saada yläkertaan vievä portaikko siistiksi ja yläkerta vierashuoneeksi kesävieraille. Talvella yläkerta on pakkasen puolella ja kylmänä varastona. Sitä se oli ollut nyt kolme vuotta, tädin muutosta lähtien.

Tästä lähdimme liikkeelle:

Portaikko alakerrasta yläkertaan

Portaikon ylätasanne

Yläkerran "aulahuone"

Ovesta lähdetään kiertämään oikealle...

sivuvintit pullollaan

kansioiden, vaatteiden ja saunanpenkkien säilytyspaikka

Serkkutytön tavaroita

Ja sitten itse yläkerran makuuhuoneeseen...

sisäänkäynti aulahuoneesta makuuhuoneen puolelle

kierretään taas ovesta oikealle

Täti oli ajatellut sisustavansa yläkerran sängyllä olevan lintutaulun mukaan värikkääksi.

siellä se takkakin pilkottaa

Minulla on tapana seistä tai istua paikallaan ja tuijotella ympärilleni ennen kuin sanon mitään. Äitini mukaan olen samanlainen kuin isäni. Isäni on autopeltiseppä ja istuu usein pajansa alasimen päällä tuijottamassa nosturilla lötköttävää autoa. Äitini hätäilee, että "etkö tee mitään?" Johon isäni vastaa, että "on halvempaa miettiä kaksikymmentä minuuttia, että mitä tekee, kun pamauttaa väärään kohtaan ja tehdä satojen eurojen vahinkoa ja korjata virheitään tunteja." Tädin luona oli nähtävä romun sekaan, hahmotettava tila tyhjänä, tarkkailtava pintoja ja värejä, sekä kiinnitettävä huomio yksityiskohtiin.

- Yläkerta on todella matala. Kattoa voi työntää kädellä ja pää osuu kohdalle osuviin lamppuihin.

- Suojellussa talossa ei pintoja saa muuttaa, joten esimerkiksi maalaaminen ei tullut kysymykseen.

- Talossa oli uusittu sähköt kokonaan. Kattovalaisimet kuuluivat vuokrataloon ja pistokkeet ja katkaisijat oli korvattu mustilla.

Tuijotellessani piirtelin mielessäni yläkerran pohjakuvaa, kalusteiden sijaintia, värimaailmaa, haluttuja elementtejä, majatalomaista tunnelmaa, siisteyttä ja käytännöllisyyttä. Päätin myös, että kaikki roina vaihdetaan kahdenkymmenen esineen huoneeseen. Sanoin lopulta tädille, että tässä menee neljä viikkoa. Suunniteltiin kaikenlaisia portaikon maalaamisia, enkä aivan tiennyt mikä on saamani avun määrä. Äitini kertoi osallistuvansa projektiin viikon ajan, ennen isän lomaa. Homma lyötiin lukkoon ja sovimme aloittavamme viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna kahdeksalta.

Koska tiesin millainen tehopari me äidin kanssa tällaisissa projekteissa olemme, pystyin heti vähentämään aikaa kahteen viikkoon.

Kuopio Design Week 2016

Viikko 17 oli Kuopiossa muotoilun ja taiteen täyteinen viikko. Täällä järjestettiin ensimmäistä kertaa Kuopio Design Week.

Mielestäni järjestäjät mainostivat tapahtumaa hyvin mm. Facebookissa ja nostattivat tunnelmaa viikon tarjonnasta. Itse löysin myös Facebookin kautta Design Weekin kotisivuille designweekkuopio.com ja päädyin tulostamaan PDF ohjelman. Lopulta käytin enimmäkseen verkkosivuilta löytyvää tapahtumakalenteria, johon tapahtumat oli lajiteltu päivämäärien mukaan.

   Itse osallistuin mm. vierailemalla kauppakeskus Minnan toisessa kerroksessa, josta ostin mau-designin keittiöpyyhkeet. Lisäksi pääsin kokeilemaan tuftausta, eräänlaista ryijyn valmistus menetelmää. Googlettamalla löytää kivoja youtube-videoita ja tietoa kyseisestä menetelmästä. Mielestäni se oli hauskaa, nopeaa, helppoa ja tarjosi monipuolisia toteutusmahdollisuuksia.

Kauppakeskus Apajassa esittäytyivät Ateljee Keltainen talo ja Studio Halonen. Kiva oli käydä tutustumassa, mutta ostoksia ei tällä kertaa tarttunut mukaan. Ravintola Introssa oli myös samoja tuotteita esillä. Kävin pikaisesti pyörähtämässä sielläkin. Heidän tuotteistaan mieleenpainuvin oli juliste, johon oli kirjoitettu graafisesti sikin sokin ja nurinpäin Kuopiolaisia nähtävyyksiä ja sanontoja. Ehkä joskus voisin kuvitella laittavani sellaisen seinällemme.

Kauppahallissa Design Weekiin osallistuivat kirjakauppa Rosebud ja Minna Suuronen design. Kirjakaupalle ei ollut tällä hetkellä tarvetta ja Suurosen huopavaatteet ja -asusteet eivät olleet aivan minun tyylisiäni. Kauppahallissa oli kyllä ihanaa vierailla ihan muutenvain. Piti vastustella liha-, kala- ja juustotiskejä. Kukkakauppa oli jo kovin vaikeaa ohittaa. Leipomoiden tuotteet houkuttelivat ja ihan tunnelmoinnin nimissä olisin ostanut vaikka jonkun turhan säilykepurkin jos ei isäntä olisi ollut hillitsemässä. Keskusteltuamme elintarvikkeiden hinnoista V-Vn kanssa, päädyimme kannattamaan Kauppahallia. Lihatiskillä läskittömän lihan kilohinta oli sama kuin läskillisen lihan kilohinta Prismassa. Ja uskon Kauppahallin oman tunnelman maistuvan tuotteissa tehden niistä erityisen herkullisia.

Keskiviikkona tavoitteenani oli osallistua illalla järjestettävään arkkitehtuurisuunnistukseen. Vasta Kuopioon muuttaneena ei ole kaupunki tullut vielä tutuksi, joten ajattelin suunnistuksen helpottavan ympäristön hahmottamista. Osallistuin suunnistukseen itsekseni, en tiennyt yhtään että missä mikäkin paikka sijaitsi, liikuin Google Mapsiin nojautuen hirveässä kaatosateessa ja kolmen rastin jälkeen luovutin. Vaikka aktiviteetti olisikin ollut hauska ja hyödyllinen, en kokenut sitä märkien farkkujen arvoiseksi. Onneksi saman voi kokeilla joskus itsekseen internetistä löytyvän sovelluksen kanssa.

Sataman Kallamarinassa oli pienessä tilassa pieniä juttuja usealta tekijältä. Miljöö ja touhuileva väki esiintymislavalla olivat hieman luotaantyöntäviä. Tuntui että häiritsen heidän työtään tutustumalla esillä ja myynnissä oleviin esineisiin. Ihastuin poron nahkasta tehtyihin reppuihin, mutta kukkaro ei voinut mitenkään virua sellaisen hankkimiseen. Poron nahkan pehmeys puhutteli. Olisin voinut pitää reppua vaikka nukkumatyynynä. Kallamarinassa esiteltiin myös Savonia Ammattikorkeakoulun korumuotoilijoiden töitä joihin ihastuin. Koruissa oli kekseliäästi yhdistelty metallia ja kangasta, kalastajanlankaa ja kaarnaa sekä loihdittu hopeasta ja muista metalleista mitä kiehtovimpia kokonaisuuksia.

Lauantaina ehdin hörpätä pikaisesti kahvin kahvila Kanelissa, jossa oli esillä Design Weekiin kuuluvia töitä. Kahvilla itsessään oli todella hellyyttävä. Todella pieni, varmaan maksimissaan kahdenkymmenen asiakkaan kahvila on täynnä tunnelmaa, vanhaa aikaa, nostalgiaa ja aitoutta. Päässäni soi koko lyhyen kahvittelun ajan Kaunottaren ja Kulkurin tunnusmusiikki "Bella Notte". Nykyään, kun käyn ravintoloissa ja kahviloissa, tutkailen sisustuksia hyvinkin tarkkaavaisesti. Valitettavasti monta kertaa käy niin, että mitä kauemmin katsoo sitä vähemmän niistä pidän. En tiedä johtuiko mieltymykseni kahvilaan siitä, että visiittini kesti todella vajaat viisi minuuttia vai oliko kahvilan sisustuksessa todella onnistuttu viemään ajatus loppuun saakka, mutta aion palata sinne tutkailemaan vielä uudelleen.

Koko viikonlopun ajan oli mahdollisuus vierailla Kuopio Design Marketilla, jonne suunnittelijoita oli kerääntynyt ympäri Suomea esittelemään ja myymään tuotteitaan. Itse löysin ostoskassiini julisteita ja postikortteja, sekä tukun mielenkiintoisia käyntikortteja myöhempää käyttöä varten.

Kaikenkaikkiaan viikon tarjonta oli monipuolinen. Ehkä olisin toivonut enemmän maksuttomia aktiviteetteja. Arkkitehtuurisuunnistus oli erinomainen esimerkki toivomastani ohjelmasta. Valitettavasti sade pilasi sen. Olisin myös toivonut jotain sellaista aktiviteettia, missä olisi voinut tutustua muihin ihmisiin eikä vain tuotteitaan esitteleviin myyjiin. Ensi vuoden Kuopio Design Weekiä odotan innolla!

Kesä ja Sketch Up

Hei!

Kesä on ollut ihana ja lämmin Savonlinnassa. V-Vn töiden myötä vietämme kesän molempien kotikaupungissa. Ajoittain on vierailtu myös Kuopiossa kotona, mutta sisustuksen suhteen ainoa muutos on kaksi kenkäkaappia eteiseen lisää, jotka tarvitsimme vuokralaisillemme. Eteisprojekti viedään loppuun syksyn tullen kunhan muutamme taas pysyvämmin kotiin.

Syntymäkotini on 1959 rakennettu rintamamiestalo ja pihaa on melkoisesti. Tämä on vähän tällainen huvikumpu. Kaikki on vähän sieltä tännepäin. Muutoksia on tehty jo paljon ja koko ajan suunnitelmissa on jotain uutta. Omin voimin rakennettu ja remontoitu vain jää monesti tyydyttävään vaiheeseen. Täälläkään ei ole listoja kovinkaan monessa paikassa ja ovien kahvoja puuttuu jne. Kun vanhaa päivittää uuteen, ovat muutokset yleensä niin suuria että yksityiskohdille ja viimeistelylle sokaistuu. Arvoa on kuitenkin annettava vanhempien innolle, isän monipuolisille remonttitaidoille ja äidin luottamukselle minun makuuni.

Tänä kesänä emme ole vielä remontoineet mitään. Ruokaryhmä päivittyi uudella maalilla ja päällystämällä tuolit uudella kankaalla. Olemme enimmäkseen keskittyneet pihan parantamiseen. Minä olen hoitanut yrttipenkkiä antaumuksella joka päivä ja istuttanut kukkia. Facebookin kirpputorilta saimme myös käydä kaivamassa orapihlaja-aitaa paikkaamaan oma aitamme. Lisäksi aloitimme kesän pienillä puutalkoilla, joiden innoittamana laadin Sketch Up-mallin liiterin muutoksesta, jota ei sitten kuitenkaan vielä toteutettu.

Avautumiseni rintamamiestalojen remontoimisesta voi lukea Facebook sivultani Sisustussuunnittelija Sanna Kärki.

Tämännäköistä suunnitelmaa olen laatinut vanhempieni uudeksi ruokailuhuoneeksi... Tällä hetkellä huone on vahvasti oranssi.

Mallin tarkoituksena oli vain näyttää isälle suunnitelmani, joten siitä puuttuu paljon oleellista ulkopuolisen silmään. Sketch Up toimi tässäkin tarkoituksessa erinomaisesti nopeana työkaluna muokata oma ajatus kuvaksi.

Ennen Savonlinnaan lähtöä sain antaa mielipiteeni ja parannusehdotukseni sukulaismiehelle heidän uuden keittiönsä valaistussuunnitelmaan. He olivat jo valinneet valmiiksi käytettävät valot ja minun tehtäväni oli lähinnä auttaa sijoittamaan ne järkevästi. Tapaamisen aikana mallinsin myös nopeat kuvat tulosteiksi sähkömiehelle. Tässä Sketch Up häivytti värejä vähän näkyvistä, joten niitä lisäiltiin myöhemmin tusseilla.

Oranssi nauha kuvastaa väriä vaihtavaa LED-nauhaa.

Vihreä nauha kuvastaa valkeaa työtasojen LED-nauhaa

Isäni pyynnöstä mallinsin myös Laitaatsillan telakalla sijaitsevan Savonlinnan Pursiseuran laiturin laiturikartan. Kuvan tarkoituksena on toimia satamakapteeni-isäni ohjenuorana luovuttaessaan laituripaikkoja eri kokoisille veneille.

Kesän parhaat uutiset tulivat 1.7. kun minulle ilmoitettiin pääsystäni opiskelemaan Savonia Ammattikorkeakouluun sisustusarkkitehtuuria. Tapaturmaeläkkeeni jatkuu valmistumiseeni saakka ja saan opiskella unelma-ammattiani lähellä kotiani Kuopiossa. Vaikka odotankin koulun alkua jo kovasti, osaan kyllä varmasti nauttia vielä kaksi kuukautta kesälomasta.

Monenlaista on mielessä ja paljon on tehty blogien ja päivitysten ulkopuolella, mutta kukapa nyt kesällä koneen ääressä koko aikaa istuisi? Facebookiani ja Instagramiani seuraamalla olette nopeimmin kiinni tapahtumissa!

Hyvää lämpimän kesän jatkoa!